Saana Rasehorn (os. Autio), joopaohjaaja
Joogapolkuni alkoi sairastuttuani vakavaan masennukseen ja paniikkihäiriöön. Olin tuolloin töissä Puolustusvoimilla sotilaspoliisikouluttajana, jossa lapsuuden vaikeiden kokemusten tuomat haavat repesivät auki ja vetivät minut yhdeksän kuukauden sairaslomalle. Pidin meditaatiota ja joogaa humpuukina, hömpötyksenä; kovana mimminä ajoin moottoripyörällä ja halusin olla cool.
Ehkä ulkopuolelle sitä olinkin, mutta sisältäpäin olin raunioina. Makasin pikkuyksiöni olohuoneen lattialla vuoden 2016 alussa miettien kuolemaa. Inhosin ja syytin itseäni, masennus painoi rinnassa. Kun sitten yömyöhään väänsin itseni lattialta ylös, konttausasennossa vähän taivuttelin jäykkää selkääni ja otin pari syvää hengitystä. Puolivahingossa aloin ottamaan erilaisia jooga-asentoja, hengitystä kuunnellen, jännitystä vapauttaen. Muutaman minuutin kuluttua tunsin painon rinnallani hellittäneen, ja kummastuneena menin nukkumaan.
Siitä illasta eteenpäin joogasin joka ikinen päivä. Ilman rajoja, ilman joogamattoa, kuuntelin hengitystä ja liikuin sen mukaisesti. Virtaava, luova ja parantava liike alkoi voimistua ja se herätti minut henkiin masennuksen pohjamudista. Kiinnostuin myös meditaatiosta, ja pian koin suoraan sanottuna henkisen heräämisen; elämäni muuttui kuukaudessa täysin.
Vuoden päästä tästä, voitin jooganopettajakoulutuksen Mallorcalla ja muutin Poriin mieheni perässä. Puoli vuotta lisää, avasin joogastudioni Saana Yogan. Porin joogafestivaaleilla yritykseni on juuri viettänyt 1-vuotispäiviään!
Joogaohjaajana tuon tämän mystisen itämaisen harjoitteen, jota joogaksi kutsumme, tavan tallaajan tasolle pilke silmäkulmassa. Tule tunneilleni omana itsenäsi; pitämään hauskaa, haastamaan, leikkimään, olemaan. Aidosti, vapaasti.